Näin vuoden lopulla on hyvä aika katsoa hetki menneisyyteen -mitä meille tapahtui 2016?

Kesän mentyä suru tuli taloon -ja jäi pitkäksi aikaa.

'Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet..'

Hyvästelimme Railin syyskuussa ja saatoimme Väinön vierelle lokakuun lauantaina. Raili asui kotonaan muutamaa viimeistä päivää lukuunottamatta. Tuhahti vain ehdotuksille palveluasumisesta ja uudesta asunnosta. Raili neuloi sukkia -aina Novitan Nalle-langasta. Viimeinen puheenaiheemme Taysin sydänvalvontaosastolla olikin villasukat. Yöllä Raili nukkui pois. Matonkutojan runossa on nuo elämän varrella luodut silmukat..

"Sitten kerran kun loppuvat loimet nää,
kun on käsissä viimeisen kuteen pää,
minä päätteessä matkani maisen tien
elon mattoni Luojani eteen vien,
sanon nöyrästi kuiskaten: Jumalain,
minä kutoa osasin tämän vain."


image.jpg

Suuresta tähdestä taivaalla kirjoitin syyskuun alussa Muskan muistokirjoituksessa. Lisää tähtiä syttyi marraskuisena aamuna kun Exi,tuo suuri musta, ei jaksanut enää nousta. Auringon noustessa oli tehtävä raskas päätös, luopuminen molemmista tallin asukkaista.

image.jpg

Vaikka loppuvuoden leimasi suru, mentiin välillä vähän kepeämmin askelin. Koripallo, lentopallo ja ratsastus kuuluivat arkeen myös kuluneena vuotena. Vuoden 2017 suunnitelmista.. Opinnot saan päätökseen vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana ja AMK saa Y- kirjaimen eteensä. Kohotan opintojen päättymiselle maljan - ehkä jo tänään. Antin ylioppilaskirjoituksia jännitämme keväällä. Kesäkuussa hengaillaan muutama päivä Vantaalla lentisturnauksessa. Heinäkuussa vähän mökkielämää ja elokuussa Gdanskiin lentopallon maajoukkuetta kannustamaan EM-kisoihin 

Tässä siis vähän suunnitelmia tulevaan vuoteen, aika näyttää mitä muuta vuosi tuo tullessaan. Iloa ja valoa vuodelle 2017.