Pienen pieni Honfleur oli majapaikkamme heinä-elokuun vaihteessa yhden helteisen viikon ajan. Tähän pikkukylään päädyimme puolivahingossa etsiessäni booking.comista ja vähän muualtakin huoneistoja Normandian maihinnousupaikkojen läheisyydestä.
Honfleur on kauniista satama-alueesta ja värikkäistä, kaupankäynnillä rikastuneiden perheiden rakentamista, taloista tunnettu satamakaupunki Pohjois-Ranskassa. Kaupungin keskusta on vanhan sataman ympärillä ja se muistutti hyvin paljon viimevuotisen matkakohteemme Gdanskin vanhan kaupungin keskustaa.
Hyvän sijaintinsa vuoksi Honfleur oli ennen tärkeä kauppakaupunki. Nykyisin vanhassa satamassa on kauppa-alusten sijaan huviveneitä ja rahtilaivat käyttävät lähellä sijaitsevan Le Havren modernia satamaa.
Keskustan pikku kaupoissa myydään calvadosta, keksejä ja taidetta. Sataman ympärillä on paljon ravintoloita ja kahviloita, jotka tarjoilevat kaikennäköisiä mereneläviä. Kaupungissa sijaitsee myös Ranskan suurin puusta tehty kirkko Sainte-Catherine. Itse asiassa tuo puukirkko oli vain muutaman kymmenen metrin päässä majapaikastamme, 12 Rue des Capucins.
Reissuun lähdimme sunnuntai aamuna 29.7. klo 9.25 Finnairin lennolla AY1573. Noin kolmen tunnin lento ja olimme jo Charles De Gaullen kentällä, Budget autovuokraamossa. Ajopeliksi saimme kohtuullisen uuden Peugeot 208, joka osittautuikin Honfleurin kapeilla kujilla oikean kokoluokan menopeliksi. Oman automme jätimme lähtiessä Helsinki-Vantaa lentokentän naapuriin Flyparkiin, kuten edelliselläkin Helsingistä jonnekin -lennolla. Yhden pysähdyksen taktiikalla ajoimme CDG:ltä Honfleuriin ja olimme iltapäivällä perillä.
Matkalla viestittelimme Amelien kanssa, joka tuli tuomaan meille asuntomme avaimet ja myös loppuviikosta pois lähtiessämme kävi tarkastamassa asunnon. Booking.comin kautta olemme varanneet useampaan reissuun majoituksen ja hyvin on toiminut aina. Useamman yön majoittumiseen ei hotelliyöpyminen hokuttele yhtään, meille sopii paremmin asunnon vuokraaminen. Home Awayta käytimme Nizzassa, muuten valinta on ollut Booking.com. Onnistui hienosti tälläkin kerralla. LeValentin Normand oli juuri sitä mitä oli luvattu: Idyllinen ja hyvin varusteltu asunto vanhassa kaupungissa, lähellä kaikkea.
Maanantaina ajoimme Le Havreen, halpismyymälä Primarkin alennusmyynteihin. Matkaa Honfleurista Le Havreen on parikymmentä kilometriä ja se mennään A29 moottoritietä ja Pont de Normandie -vinoköysisiltaa pitkin. Olipahan melkoiset näköalat tuolta!
Moottoriteitä ajaessa piti lompakko olla esillä tiemaksuja varten. Sama tilanne oli myös sillalla. Pont De Normandie siltamaksu henkilöautoille oli 5,40 eur. Lompakko kaivettiin esiin myös Primarkissa, kuvassa maanantain ostokset. Primarkissa kävimme vielä perjantaina pois lähtiessä ostamassa lisää vaatteita ja matkakassin.
Maanantain oli synttäripäiväni, viisikymppiä tuli mittariin. Virallinen synttärikuva otettiin iltapäivällä Honfleurin uimarannalla:
Tiistaina suunnistimme Deauvilleen laukkakisoihin. Laukkaradan lisäksi kaupungista löytyy kasino ja hieno uimaranta. Pariisista tullaan Deauvillen beachille viettämään rantaelämää, pakoon Pariisin ruuhkaa ja pakokaasuja. Sanotaan, että jos Hollywoodissa on "Walk of Fame" niin Deauvillessa on "Beach of Fame". Rannalla on vieraillut usempikin kuuluisuus ja uimakopit onnimetty a.o. kopissa vaatteita vaihtaneen filmitähden mukaan.
Laukkakisat olivat vanhalle ravifanille hieno kokemus, yllätyksenä tuli että laukat juostaankin eri suuntaan kuin ravit. Vähän mietimme etukäteen, mikä mahtaa olla pukukoodi Meeting de Deauville Barriere-tapahtumassa. Kuten kuvasta näkyy ei ainakaan arkipäivän kisoissa tavallinen katsoja esiinny juhlatamineissa. Tosin hattupäisille naisille oli tarjolla ilmainen sisäänpääsy ja oli siellä pukukansaakin.
Operation Overlord 6.6.1944
Ajatus Normandian matkasta heräsi joskus viime syksynä Puolan matkan jälkeen. Tuolla reissulla kävimme Stutthofin keskitysleirillä, sama aikakausi ja tapahtumat Euroopan toisella laidalla kiinnostavat -siksi Normandia.
Keskiviikko oli maihinnousupäivä. Olimme etukäteen päättäneet, että ajamme ensin Pointe du Hociin ja sitten Omaha Beachille ja amerikkalaissotilaiden hautausmaalle. Kesäkuun 6. päivää 1944, jota kutsutaan nimellä D-Day, Normandian rannikolla käynnistyi operation Overlord, liittoutuneiden maihinnousu Saksaa vastaan. Taisteluita käytiin pitkin rannikkoa ja yhtenä kiivaimmista taistelukentistä oli 8 kilometrin mittainen Omaha Beach.
Pointe du Hoc on yksi niitä alueita, jonne maihinnousu alkoi 6.6.1944 klo 6.30. Muut maihinnousupaikat olivat loivaa hiekkarantaa, täällä rangerit kiipesivät jyrkkää kallioseinämää. Alue oli melko iso ja täynnä erilaisia bunkkereita ja kuoppia.
Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa Colleville-sur-Mer'in pikkukylässä oli keskiviikon roadtrippimme kolmas etappi. 9387 ristiä tai Daavidin tähteä viivasuorissa riveissä.Toisten ristien juurelle on tuotu kukkia tai pieni Amerikan lippu. Risteissä lukee kaatuneen nimi, kotipaikka ja kuolinaika. Toisiin on kirjoitettu:
70 hehtaarin suuruinen hyvin hoidettu hautausmaa on vaikuttava näky. Alueella on pieni kappeli hiljentymistä varten. Lisäksi hautausmaan reunalla on muistomerkki, jonka seinillä on maihinnousun tapahtumia Normandian rannikolla ja muualla Euroopassa kerrottu erilaisten karttojen avulla.
Torstaina oli rantapäivä. Pakkasimme eväät, kirjat, lentopallon ja vähän muutakin reppuun ja kävelimme parin kilometrin matkan rannalle. Olimme kyllä rannalla olleet jo kaikkina muinakin päivinä, muta tämä päivä oli pyhitetty pelkälle rantaelämälle.
Vuoroveden vaihtelu on mielenkiintoista, jopa mystistä. Ilmiö johtuu kuulema kuun ja auringon vetovoimasta ja Euroopassa vuoroveden aiheuttama merenpinnan vaihtelu on suurimmillaan Englannin kanaalissa. Ranskan puolelle Normandian ja Bretagnen rannikolla vuoroveden korkeusero on suurimmillaan yli kolmetoista metriä. Moniin kanaalin satamiin pääsee laivalla vain nousuveden aikana. Vuorokauden aikana on kaksi nosuvettä ja laskuvettä. Vedenpinnan korkein vaihe on vuoksi ja matalin on luode, näiden ajallinen ero on reilu 6 tuntia.
Perjantai aamuna Hyvästelimme Honfleurin ja ajelimme Peugeotilla Le Havren kautta Versaillesiin. Säätiedotus oli luvannut auringonpaistetta myös tälle päivälle, auton ulkolämpötilamittari esittelikin päivän aikana lukemia 35 ja 39 välillä.
Noin kymmenen kilometria kävelyä ristiin rastiin helteisessä puistossa oli lauantai aamupäivän ohjelmamme. Puistokävelyn jälkeen oli aika valmistautua kotimatkaan, Versaillesista Peugeot suunnistikin kohti lentokenttää. Auto palautettiin vuokraamoon ja jatkoimme Finnairin kyydillä Helsinkiin. Hieno viikko takana ja Normandiaan voi mennä toistekin, paljon jäi näkemättä.
Kommentit