Koronarajoitusten hieman hellittäessä syksyllä 2021 meihin iski ihan  hillitön matkakuume. Tällä kertaa halusimme jonnekin lämpimään, kuitenkin kohtuullisen lyhyen lentomatkan päähän. Koronatilanteen epävarmuudesta johtuen päädyimme tutkimaan tarjolla olevia valmismatkoja. Pienen matkaesite selailun jälkeen valitsimme Tjäreborgin  Madeiran matkan.

Suurin osa Madeiralle tehtävistä pakettimatkoista vie pääkaupunki Funchalin ympäristöön: Funchaliin päädyimme mekin, hotelli Duas Torresiin.

Aikainen aamulento tarkoitti sitä, että matka alkoi yöpymisellä Airport hotelli Pilotissa. Huonehintaan sisältyi kuljetukset lentokentälle ja takaisin sekä auton pysäköinti matkan ajaksi. Helppoa ja mukavaa. Lentoon lähdettiin 22.11. aamukahdeksalta Helsingistä ja noin kuuden tunnin päästä laskeuduimme Funchalin lentokentälle. Rokotustodistuksia tarkasteltiin Helsingissä vähän suurpiirteisesti ja Portugalissa sitten systemaattisesti kaikilta, samoin tarkistettiin että jokainen matkustaja oli täyttänyt erillisen terveysselvityksen. 

Sanotaan, että Funchalin kenttä on lyhyen kiitoratansa vuoksi haasteellinen lentäjälle. Se on myös aika jännittävä lentopelkoiselle, joka ennen matkaa googlettelee esimerkiksi hakusanoilla lyhyt kiitorata ja vaarallinen lentokenttä. Kiitorataa on pidennetty ensimmäisen kerran vuonna 1977,sen jälkeen kun 131 ihmistä menehtyi TAP Portugalin lento-onnettomuudessa. Edelleen kenttää pidetään haasteellisenä lyhyen kiitoratansa vuoksi. Vuonna 2016 kenttä nimettiin uudestaan Madeiralla syntyneen Christiano Ronaldon mukaan. Jossain vaiheessa viikkoa ajelimme vuokrafiestalla lentokentän alta..

Rakastu Funchaliin ja tutustu Levadoihin, lause luki jossain matkaoppaassa ja sitä pyrimme matkan aikana toteuttamaan.

Hotellimme oli muutaman kilometrin päässä Funchalin  keskustasta, meren rannalla, siisti ja rauhallinen. Muutaman kilometrin matka tuntuu aika pikältä siinä vaiheessa kun on päivän talsinut ympäriinsä ja hotelliin päästäkseen täytyy kävellä ne muutamat kilometrit ylämäkeen. Toisena päivänä vuokrasimme auton, loppuviikko menikin Fiestalla huristellessa ympäri saarta.

Monten puutarha

Monten kukkulalle aikoinaan perustettu 7 hehtaarin puisto Monte Palace Tropical Garden on Madeiran suurin puutarha. Sijainti ei voisi olla kauniimpi, taustalla siintää sininen Funchalin lahti. Istahdamme puutarhan sisääntuloportin lähellä olevaan kahvilaan tutkailemaan lippujen mukana saatua karttaa, johon on merkattu puiston nähtävyyksiä ja kävelyreitti. Kuljimme puiston läpi karttaan merkityn reitin mukaan. Mitä erilaisempia puita ja pensaita, patsaita siellä ja täällä. Rauhallista ja vihreää. Palmuja, hortensioita, orkideoita. ja erilaisia vesiaiheita, karppilampia. Ihan huikea rauha ja tunnelma läpi puiston. 

Monten kukkulalle olisi päässyt myös kaapelihissillä, tai bussilla. Me liikuimme Fiestalla. Auto oli meille sopiva liikkumisväline, vaikka välillä vähän hirvitti koukeroisia ja jyrkkiä pikkuteitä ajellessa. Monteen yritimme ensin lyhyintä (ja jyrkintä) mutkatietä. Tämä sattui olemaan sama tie, jota pitkin olkihattupäiset valkoisiin pukeutuneet carreirot kelkkailivat pajukelkoilla turistit kyydissään kohti Funchalia. Alunperin kelkoilla on ajettu tavaroita alas satamaan. Etsimme toisen reitin ja saatuamme auton parkkiin kävelimme matkalla puutarhalle katsomaan kelkkojen lähtöpaikkaa ja siellä olevaa kaunista kirkkoa "The Church of our Lady of Monte".

Camara de Lobos-Ponta do Sol-Curral das Freiras

Seuraavana päivänä ajelimme rantatietä pitkin Ponta do Soliin lounaalle, menomatkalla pysäytimme Fiestan Churchillin maisemiin Camara de Lobosiin. Churchill lomailli Madeiralla tammikuussa 1950 ja ihastui tämän kalastajakylän maisemiin. Kalastajien ja Chuchillin ohella Camara de Lobos tunnetaan myös juomasekoituksistaan. Nikita sekoitetaan valkoviinistä, oluesta, vaniljajäätelöstä ja ananaksesta. Toinen juoma, jonka syntypaikkana pidetään Camara de Lobosin kylää, on poncha. Sen tärkein raaka-aine on saarella kasvaneesta sokeriruo'osta valmistettu brandy. Oleellista on, että juoma sekoitetaan sitä varten valmistetulla caralhinho-sekoittimella.

 

Curral das Freiras, Nunnienlaakso oli myös yksi kohteista, joka piti ehdottomasti nähdä. Parhaiten laakson kauneuden ja alhaalla olevan kylän näkee vuoren rinteessä olevalta Eira do Serradon näköalapaikalta. Ylhäältä näkee myös hyvin, miten eristyksissä laakso on. Ensimmäinen tie laaksoon rakennettiin 1960-1970-luvulla, sitä ennen laaksoon ei päässyt kuin kävelemällä. 2000-luvun alussa rakennettu tunneli paransi liikenneyhteyksiä. Laaksossa asuu nykyään noin 1700 asukasta. Huikea oli Fiestan reitti kiemurtelevaa tietä ensin näköalapaikalle ja siitä alas laaksoon. 

Funchal

Funchaliin tutustuimme kävellen ensimmäisenä matkapäivänä ja parina muuna päivänä poikkesimme jostain päin tullessa tai jonnekin mennessä. 

Espada eli mustahuotrakala on Atlantin valtameressä 200 - 1700 metrin syvyydessä elävä kalalaji. Kala menehtyy pintaan nostettaessa paine-eron vuoksi. Sen pyynti on taloudellisesti merkittävää Pyreneitten niemimaan rannikolla ja erityisesti Madeiran vesillä. Espadan ja parin muun kalan ulkonäköä kävimme hämmästelemässä Funchalin kauppahallissa. Espadaa näytti olevan tarjolla melkein jokaisen ravintolan ruokalistalla. Kauppahallissa oli toki muutakin nähtävää kuin pohjakerroksen kalat, ylemmissä kerroksissa kukkia, hedelmiä, mausteita ja kaikkea.

Näköalapaikkoja..

Madeira on pullollaan huikeita näköaloja ja maisemia. Muutaman kilometrin päässä Camaro de Lobosista  nousee pystysuorana merestä  580 metriä korkea kalliojyrkänne Cabo Girao. Jyrkänteen reunalla on lasipohjainen skywalk, jolta voi tähystellä merelle tai alapuolella olevia viinivilejlyksiä. Taas oli korkeanpaikankammoisella pieni pohdinnan paikka ennen skywalkilla kävelyä.

Levadat

Madeiran juttu on Levadat eli vanhat kastelukanavat, joita saarelta löytyy yli 2 000 kilometrin pituudelta. Levadoita löytyy  muutamien kilometrien pituisista leppoisista kävelyistä koko päivän patikkaretkeen, osa aika hurjissakin rinteissä. Latasin puhelimeen WalkMe Appin, siitä on aika näppärä katsoa eri reittien karttoja ja kommentteja reiteistä.

Pico do Arieiro on Madeiran kolmanneksi korkein huippu (1818 m) Pico Ruivon ja Pico das Torresin jälkeen. Tie huipulle kiemurteli kapeana ja mutkaisena jyrkässä rinteessä ja auringon välillä pilkistäessä pilvien raosta huomasimme ajavamme sateenkaaren yläpuolella. Huipulla oli parkkipaikka ja jonkinlainen kahvila. Näköaloista emme pilvisenä päivänä päässeet nauttimaan.

Pico do Areiro on lähtöpaikka  Madeiran korkeimmalla, välillä pilvien yläpuolellakin, kulkevalle vaellusreitille PR 1 Vereda do Areeiro. Reitti johtaa Pico do Pico Ruivolle ja se taitaa olla Madeiran huimin päiväpatikka. Vaativuustasoltaan vaativa ja ei suositella korkeanpaikan kammoisille, siis meille.

Keskiviikko oli levadapäivä, Walk me -appia selailemalla päädyin kahteen kohteeseen Vereda dos Balcoes ja Vereda da Ponta de Sao Laurenco.

Vereda dos Balcoes (PR11) on noin 2,7 km mittainen helppokulkuinen reitti, joka alkaa Ribeiro Friosta ja päättyy Balcoesin 860 metrin korkeudessa olevalle näköalapaikalle. Hyvällä säällä täältä näkee Madeiran korkeimmat huiput: 

Huonolla säällä ei näe välttämättä mitään. Meille osui pilvinen sää ja näimme välillä pilkahduksen sieltä täältä. Taisimme pysäköidä auton vähän epävirallisemmalle parkkipaikalle, alkumatkan kiipesimme portaita ja tulimme Balcoesin polulle vähän sivukautta. Portaita lukuunottamatta myös oma reittimme oli helppokulkuinen.

 

Vereda da Ponta de Sao Laurenco (PR8) on appin mukaan keskitason (keltainen) reitti, edestakainen matka noin 7,2 km. Reitille on helppo löytää. Ponta de Sao Laourencon niemelle vie yksi tie, joka päättyy parkkipaikkaan ja polku alkaa heti parkkipaikan reunasta. Alkumatkasta on loivat leveät portaat alamäkeen ja sitten ylämäkeen. Matkanteko on helppoa ja maisemat huikeita! Sitten alka jyrkkä nousu, polku kapenee, tuuli yltyy ja maisemat edelleen huikeita!

Osalle poluista on rakennettu jonkinmoinen turvakaide, vaijeria teräskeppien varassa. Kuvasta voi päätellä, miten turvalliselta vaijerikaide tuntui. Korkeanpaikankammoista reitti välillä vähän hirvitti, varsinkin kapeimmat irtokivien päällystämänt jyrkät nousu- ja laskuosuudet. 

Jalkapalloa

Primeira Ligassa,pelaavan CS Maritimon  kotistadion, Estadio dos Barreiros, oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. CS Maritimon kotiottelu osui viimeiselle Funchal päivällemme. Vähän pohdimme pitäisikö lipuja ostaa etukäteen jostakin, emme kuitenkaan lipunmyyntiä löytäneet mistään. 

Funchalissa oli koronan pikatestauspisteitä vähän joka puolella kaupunkia, maskipakko sisätiloissa ja kauppaan mennessä näytettiin vartijalle koronapassi. Jalkapallopeliin mentiin stadionin vieressä olevan pikatestiteltan kautta. Negatiivisen testituloksen kanssa pääsimme ostamaan liput otteluun. Stadionille mennessä näytimme lipun ja testituloksen, virkailija mittasi lämmön ja toinen ruiskutti annoksen käsidesiä. Maskit päässä kaikilla. Toiminta oli tehokasta ja sujuvaa.

Viikko oli aivan liian lyhyt aika saareen tutustumiseen, Madeira on ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen matkakohde.

Yhteeneveto:

- 22.11. - 28.11.2021

-1442 eur (2 hlö)/ Tjäreborg, Sunclass Airlines

- lisäksi yöpyminen mennessä Airport Hotelli Pilotti, sis. auton pysäköinti ja lentokenttäkuljetukset.