lauantai, 25. elokuu 2018

Lomalla Normandiassa

Sieppaa.jpg

 

Pienen pieni Honfleur oli majapaikkamme heinä-elokuun vaihteessa yhden helteisen viikon ajan. Tähän pikkukylään päädyimme puolivahingossa etsiessäni  booking.comista ja vähän muualtakin huoneistoja Normandian maihinnousupaikkojen läheisyydestä.

Honfleur on kauniista satama-alueesta ja värikkäistä, kaupankäynnillä rikastuneiden perheiden rakentamista, taloista tunnettu satamakaupunki Pohjois-Ranskassa. Kaupungin keskusta on vanhan sataman ympärillä ja se muistutti hyvin paljon viimevuotisen matkakohteemme Gdanskin vanhan kaupungin keskustaa.

Hyvän sijaintinsa vuoksi Honfleur oli ennen tärkeä kauppakaupunki. Nykyisin vanhassa satamassa on kauppa-alusten sijaan huviveneitä ja rahtilaivat käyttävät lähellä sijaitsevan Le Havren modernia satamaa.

Keskustan pikku kaupoissa myydään calvadosta, keksejä ja taidetta. Sataman ympärillä on paljon ravintoloita ja kahviloita, jotka tarjoilevat kaikennäköisiä mereneläviä. Kaupungissa sijaitsee myös Ranskan suurin puusta tehty kirkko Sainte-Catherine. Itse asiassa tuo puukirkko oli vain muutaman kymmenen metrin päässä majapaikastamme, 12 Rue des Capucins.

Reissuun lähdimme sunnuntai aamuna 29.7. klo 9.25 Finnairin lennolla AY1573. Noin kolmen tunnin lento ja olimme jo Charles De Gaullen kentällä, Budget autovuokraamossa. Ajopeliksi saimme kohtuullisen uuden Peugeot 208, joka osittautuikin Honfleurin kapeilla kujilla oikean kokoluokan menopeliksi. Oman automme jätimme lähtiessä Helsinki-Vantaa lentokentän naapuriin Flyparkiin, kuten edelliselläkin Helsingistä jonnekin -lennolla. Yhden pysähdyksen taktiikalla ajoimme CDG:ltä Honfleuriin ja olimme iltapäivällä perillä.

IMG_2438.jpg

IMG_9449.jpgIMG_9451.jpgIMG_2432.jpgIMG_2430.jpg

 Matkalla viestittelimme Amelien kanssa, joka tuli tuomaan meille asuntomme avaimet ja myös loppuviikosta pois lähtiessämme kävi tarkastamassa asunnon. Booking.comin kautta olemme varanneet useampaan reissuun majoituksen ja hyvin on toiminut aina. Useamman yön majoittumiseen ei hotelliyöpyminen hokuttele yhtään, meille sopii paremmin asunnon vuokraaminen. Home Awayta käytimme Nizzassa, muuten valinta on ollut Booking.com. Onnistui hienosti tälläkin kerralla. LeValentin Normand oli juuri sitä mitä oli luvattu: Idyllinen ja hyvin varusteltu asunto vanhassa kaupungissa, lähellä kaikkea.

IMG_9348.jpgIMG_9346.jpgIMG_9339.jpg

 

 

 
 
 
IMG_9344.jpgIMG_9350.jpg
IMG_9341.jpg
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Aamulenkiltä patonki ja macaronsit lähi-boulangeriesta matkaan ja aamupalalle "kotiin". Kuva on otettu päivänä, jolloin kadun pätkä oli autoilta suljettu koko aamupäivän.. muuttokuorman purkamisen takia. 
IMG_9510.jpg
 
Päiväohjelma oli useimpina päivinä sama; reipasta ja vähemmän reipasta aamukävelyä jossain päin kaupungilla, satamassa, ihan missä vaan. Aamupalan jälkeen auto alle ja kohteeseen x (ennalta sovittu).. Iltapäivä rannalla ja illalla sataman ravintoloihin syömään ja istuskelemaan. Etukäteen olimme sopineet muutaman matkakohteen ja muuten oli ajatus viettää laiskaa elämää. 

Maanantaina ajoimme Le Havreen, halpismyymälä Primarkin alennusmyynteihin. Matkaa Honfleurista Le Havreen on parikymmentä kilometriä ja se mennään A29 moottoritietä ja Pont de Normandie -vinoköysisiltaa pitkin. Olipahan melkoiset näköalat tuolta!IMG_2412.jpgMoottoriteitä ajaessa piti lompakko olla esillä tiemaksuja varten. Sama tilanne oli myös sillalla. Pont De Normandie siltamaksu henkilöautoille oli 5,40 eur. Lompakko kaivettiin esiin myös Primarkissa, kuvassa maanantain ostokset. Primarkissa kävimme vielä perjantaina pois lähtiessä ostamassa lisää vaatteita ja matkakassin.IMG_2414.jpg

Maanantain oli synttäripäiväni, viisikymppiä tuli mittariin. Virallinen synttärikuva otettiin iltapäivällä Honfleurin uimarannalla:IMG_9415.jpg

Tiistaina suunnistimme Deauvilleen laukkakisoihin. Laukkaradan lisäksi kaupungista löytyy kasino ja hieno uimaranta. Pariisista tullaan Deauvillen beachille  viettämään rantaelämää, pakoon Pariisin ruuhkaa ja pakokaasuja. Sanotaan, että jos Hollywoodissa on "Walk of Fame" niin Deauvillessa on "Beach of Fame". Rannalla on vieraillut usempikin kuuluisuus ja uimakopit onnimetty a.o. kopissa vaatteita vaihtaneen filmitähden mukaan. 

Laukkakisat olivat vanhalle ravifanille hieno kokemus, yllätyksenä tuli että laukat juostaankin eri suuntaan kuin ravit. Vähän mietimme etukäteen, mikä mahtaa olla pukukoodi Meeting de Deauville Barriere-tapahtumassa. Kuten kuvasta näkyy ei ainakaan arkipäivän kisoissa tavallinen katsoja esiinny juhlatamineissa. Tosin hattupäisille naisille oli tarjolla ilmainen sisäänpääsy ja oli siellä pukukansaakin. 

IMG_2454.jpg

IMG_2463.jpg

Operation Overlord 6.6.1944

Ajatus Normandian matkasta heräsi joskus viime syksynä Puolan matkan jälkeen. Tuolla reissulla kävimme Stutthofin keskitysleirillä, sama aikakausi ja tapahtumat Euroopan toisella laidalla kiinnostavat  -siksi Normandia.

Keskiviikko oli maihinnousupäivä. Olimme etukäteen päättäneet, että ajamme ensin Pointe du Hociin ja sitten Omaha Beachille ja amerikkalaissotilaiden hautausmaalle. Kesäkuun 6. päivää 1944, jota kutsutaan nimellä D-Day,  Normandian rannikolla käynnistyi operation Overlord, liittoutuneiden maihinnousu Saksaa vastaan. Taisteluita käytiin pitkin rannikkoa ja yhtenä kiivaimmista taistelukentistä oli 8 kilometrin mittainen Omaha Beach.

Pointe du Hoc on yksi niitä alueita, jonne maihinnousu alkoi 6.6.1944 klo 6.30. Muut maihinnousupaikat olivat loivaa hiekkarantaa, täällä rangerit kiipesivät jyrkkää kallioseinämää. Alue oli melko iso ja täynnä erilaisia bunkkereita ja kuoppia.

IMG_9524.jpgIMG_9521.jpg

IMG_9549.jpg

Omaha Beachin D-Day tapahtumia kuvataan Steven Spielbergin "Pelastakaa sotamies Ryan" elokuvan alkuosassa.  Tällä rannalla Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioona kärsi suuret tappiot, vastassa oli Saksan parhaiten koulutettu 352. divisioona. Ensimmäisen taistelupäivän aikana kuoli tuhansia sotilaita, mistä tulee nimi Verinen Omaha. Rannalle on pystytetty 9 metriä korkea teräksinen muistomerkki, Les Braves. 

IMG_9614.jpg
 

Amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa Colleville-sur-Mer'in pikkukylässä oli keskiviikon roadtrippimme kolmas etappi. 9387 ristiä tai Daavidin tähteä viivasuorissa riveissä.Toisten ristien juurelle on tuotu kukkia tai pieni Amerikan lippu. Risteissä lukee kaatuneen nimi, kotipaikka ja kuolinaika. Toisiin on kirjoitettu:

Here Rests in Honored Glory a Comrade in Arms Known But to God
 

IMG_9643.jpgIMG_9664.jpg

70 hehtaarin suuruinen hyvin hoidettu hautausmaa on vaikuttava näky. Alueella on pieni kappeli hiljentymistä varten. Lisäksi hautausmaan reunalla on muistomerkki, jonka seinillä on maihinnousun tapahtumia Normandian rannikolla ja muualla Euroopassa kerrottu erilaisten karttojen avulla.IMG_9670.jpgIMG_9678.jpg

Torstaina oli rantapäivä. Pakkasimme eväät, kirjat, lentopallon ja vähän muutakin reppuun ja kävelimme parin kilometrin matkan rannalle. Olimme kyllä rannalla olleet jo kaikkina muinakin päivinä, muta tämä päivä oli pyhitetty pelkälle rantaelämälle.

Vuoroveden vaihtelu on mielenkiintoista, jopa mystistä. Ilmiö johtuu kuulema kuun ja auringon vetovoimasta ja Euroopassa vuoroveden aiheuttama merenpinnan vaihtelu on suurimmillaan Englannin kanaalissa. Ranskan puolelle Normandian ja Bretagnen rannikolla vuoroveden korkeusero on suurimmillaan yli kolmetoista metriä. Moniin kanaalin satamiin pääsee laivalla vain nousuveden aikana. Vuorokauden aikana on kaksi nosuvettä ja laskuvettä. Vedenpinnan korkein vaihe on vuoksi ja matalin on luode, näiden ajallinen ero on reilu 6 tuntia.

Marssimme rantaan aampupäivällä, jolloin vesi oli vielä kaukana ja uiminen oli kielletty (varmaan siksi, että siellä missä oli vettä oli myös laivareitti). Rantapäivämme beach-osuus oli noin 3-4 tunnin mittainen, enempää ei pää kestänyt olla auringon paahteessa. Ollilla oli kylläkin Omaha Beachilta ostettu paperihattu.
IMG_9426.jpgIMG_9430.jpgIMG_9394.jpgIMG_9389.jpgIMG_2499.jpg

IMG_2507.jpg

Perjantai aamuna Hyvästelimme Honfleurin ja ajelimme Peugeotilla Le Havren kautta Versaillesiin. Säätiedotus oli luvannut auringonpaistetta myös tälle päivälle, auton ulkolämpötilamittari esittelikin päivän aikana lukemia 35 ja 39 välillä.

Versaillesissa kävimme pari vuotta sitten syyslomalla. Nyt oli suunnitelmissa skipata palatsi ja keskittyä puistoon ja suihkulähteisiin. Puistopäiväksi valikoitui matkan viimeinen päivä, koska lauantaisin puistossa soi musiikki ja suihkulähteet suihkivat vettä. Yöpaikan valinnassa panostimme sijantiin. Parin sadan metrin päässä palatsin pääportilta sijaitsevan hotellimme (Hotel De France) huoneet oli sisutettu teeman mukaisesti. Suoraan sanottuna aika kammottavia. 
 
IMG_9844.jpgIMG_9827.jpgIMG_9745.jpgIMG_9741.jpgIMG_9739.jpgIMG_9742.jpgIMG_9736.jpgIMG_9812.jpg
IMG_9755.jpg
 

Noin kymmenen kilometria kävelyä ristiin rastiin helteisessä puistossa oli lauantai aamupäivän ohjelmamme. Puistokävelyn jälkeen oli aika valmistautua kotimatkaan, Versaillesista Peugeot suunnistikin kohti lentokenttää. Auto palautettiin vuokraamoon ja jatkoimme Finnairin kyydillä Helsinkiin. Hieno viikko takana ja Normandiaan voi mennä toistekin, paljon jäi näkemättä.

 

 

 

 

 

torstai, 22. helmikuu 2018

Tunteikas päivä

Torstai 15.2. oli monelle tavallinen talvipäivä -meille ei. Iltapäivällä oli Satakunnan lennoston tammikuun saapumiserän sotilasvala ja klo 18 alkaen Ylöjärven lukion vanhojen tanssit.

Ennen valatilaisuutta oli Pirkkalan tukikohdassa kalustoesittely: Sisu, Pasi ja muut oli järjestetty näytille. Panssariajoneuvojen ja kuorma-autojen lisäksi esillä oli myös lentokalustoa. Varsinainen valatilaisuus alkoi klo 13 joukkojen järjestäytymisellä.

IMG_1500.jpg
Minä N.N. lupaan ja vakuutan
kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän
Jumalan edessä,
olevani Suomen valtakunnan
luotettava ja uskollinen
kansalainen. 

Tahdon palvella maatani rehellisesti
sekä parhaan kykyni mukaan
etsiä ja edistää sen
hyötyä ja parasta.

.....

Kaiken tämän minä
tahdon kunniani  
ja omantuntoni mukaan täyttää.

Valan esilukijana toimi vuorineuvos Kari Neilimo
IMG_1501.jpg

Valan jälkeen kävimme lentosotamies Maijalan kanssa sotilaskodissa hernesoppalounaalla ja tutustuimme majoitustiloihin ja sisällä olleesseen kalustoesittelyyn, eli aseisiin.
Klo 16 lomallelähtötarkastuksen jälkeen pikaisesti suunta kohti kotia. Pikainen vaatteiden vaihto ja kohti vanhojen päivän tanssiaisia.

Sannin vanhojen päivään valmistautuminen alkoi tammikuussa puvun ostamisella. Koulussa valmistautuminen aloitettiin tanssitreeneillä jo viime vuoden puolella. Mekko löytyi yllättävän helposti. Cloth House Kauppakadulla oli ensimmäinen kauppa, jossa kävimme ja muualla ei tarvinutkaan käydä. Sanni lähti mekko-ostoksille tavoitteena vaaleanpunainen bling bling-unelma -ilman tylliä...Tummasiniseen pitsi-tylliunelmaan päädyttiin.

Tanssit noudattelivat vanhoja perinteitä ja pukuloisto oli mahtava. Koulun liikuntasalista oli koristelemalla saatu tunnelmallinen tanssisali.
Tässä alla kuvakooste; kaikki kuvat: Maria Sorsa
j1_BJ5B0782%20copy.jpg
b_BJ5B0778%20copy%202.jpgb_BJ5B0774%20copy.jpgk_BJ5B0822%20copy.jpgf_BJ5B1096%20copy.jpg
b_BJ5B1307%20copy.jpg

maanantai, 1. tammikuu 2018

Ei vuodet kulu ne kuluttaa

VUOSI 2017

Tammikuussa juhlimme häitä kokoontumalla sunnuntaibrunssille Näsilinnan  von Nottbeck-ravintolaan. Näitä häitä on tosin juhlittu jo 50 vuotta sitten.. ja nyt uusiksi eli mamman ja papan kultahäät.

IMG_4423.jpg

ryhm%C3%A4.jpg

IMG_4425.jpg

Museo Milavida on vuonna 2015 Näsilinnaan perustettu museo, jossa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Näsilinnan, von Nottbeck -suvun ja Hämeen museon historia on aina jollain tavoin näyttelyiden teemana. Alkuperäinen Milavida oli vuonna 1860 valmistunut Wilhelm von Nottbeckin rakennuttama puuhuvila, joka sijaitsi Näsipuistossa nykyisen Näsijärvenkadun päässä.

Museo jäi tällä reissulla vielä käymättä, mutta ainakin von Nottbeckin brunssia voi suositella.

 

Suru on kunniavieras -laulun sanat pyörivät mielessä kun syksyllä  2016 jätimme Railille jäähyväiset. Huhtikuussa suru saapui jälleen; Iso Mamma nukkui pois. . 

"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoo se maahan,
on multaa.
Näet sen silti kukkana aina,
muistot on kalleinta kultaa.
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt,
lähti se muualle matkaan.
Vielä se tulee,
mennäkseen jälleen lähemmäs kuin aavistatkaan."
 
 
IMG_4686.jpg
Kesän alussa oli juhlan aika, Suvivirsi ja Gaudeamus igitur. Molemmat saavat kyyneleet silmiin. Juhlimme Antin valkolakkia ja kauppiksen päästötodistusta. Sanni selvitti lukion ykkösvuoden ja viikkoa myöhemmin kävin itselleni hakemassa ylemmän ammattikorkeakoulun todistuksen TAMKista. Yksi tavoite saavutettu. Opinnäytetyöni aiheena tällä kertaa tilaajan hankinnat Valkeakosken sairaalan korjausrakennushankkeessa.
Antin askelmerkit määrittelee tammikuusta 2018 alkaen puolustusvoimat. Sijoituspaikkana ainakin aluksi Pirkkala.
 
Syksy kului virkatessa, lähdin hetken mielijohteesta mukaan Kalevala Cal peittoprojektiin. Virkkaamisen aloitin Puolan reissulla ja koko syksyä rytmitti maanantaisin ja perjantaisin julkaistut virkkausohjeet. Peiton sain ennakkoaavisteluistani huolimatta valmiiksi ja katselin linnanjuhlia itsenäisyyspäivänä valmiin peiton kanssa. Alla olevassa kuvassavalmis peitto ja pari vaihetta matkan varrelta.
24327782_338963066571764_573471061216906
 
Vuosi 2017 on taputeltu ja uusi vuosi 2018 on ihan alkumetreillä. Vuoden vaihtumista juhlistimme saunomalla pihasaunassa ja katsomalla NBA korismatsia. Saunapolkuamme valaisee jätkänkynttilä. 

 

"Eletään tätä elämää täysillä ja isolla liekillä, niin notta jokaanen päivä on elämisen arvoonen! Uskalletaan unelmoira ja toteutetaan niitä asioita, mitä itte elämältä halutaan. Vaikka välillä tulee kolhuja kuoreen, niin ei jäärä tuleen makaamaan"
- Elämän roihu, Duudsonit-. 
 

sunnuntai, 3. syyskuu 2017

Gdanskiin ja takaisin -EM volley 2017 ja vähän muutakin

Lentopallon EM-kisat pelataan Puolassa. Tämä toteamus määritteli kesälomamatkamme 2017. Lentäen vai autolla?

Omatoimimatkaajia olemme olleet aina,  kisamatkajärjestäjien valmispaketteja ei edes mietitty. Via Baltica oli vielä kokematta eli päädyimme rengasmatkalle Gdanskiin.

Tallinnasta Gdanskiin on reilu 1000 km. Päätimme lähteä matkaan yhden yöpymisen taktiikalla. Reissuun lähdimme tiistai iltana Viking XPRS:llä. Yöpyminen laivassa ja aamulla 6.45 Hyundai starttasi laivan autokannelta kohti etelää. Majapaikka oli varattu etukäteen Puolan Suwalkista, eli ajomatkaa keskiviikolle noin 700 km. Tietyöt vähän hidastivat Tallinnasta lähtiessä matkantekoa, muuten aika sujuvaa ja Eestin läpi ajoimmekin pysähtymättä. Latvian rajan jälkeen pysähdyimme Ainazissa huoltoasemalle, jossa ripeästi kerrosateriat aamupalaksi ja auton tankkaus. Diesel maksoi 0,997 eur/l.

image.jpg

image.jpg

Latvian puolella E67 kulkee hetkittäin aivan meren rannassa ja pysähdyimmekin vielä jaloittelemaan merenrantaan, iphonen kameran mukaan paikka oli nimeltään Drusti. Latviassa autojen määrä tuplaantui, rekkoja enimmäkseen..molempiin suuntiin. Latvian läpi ajoimme muun liikenteen tahdissa, ohittaa näköjään voi missä vaan ja maantielle mahtuu neljä autoa rinnakkain kun pientareetkin otetaan käyttöön. Tänne ei kannata polkupyörällä lähteä tien reunaan ajelemaan.

Liettuan läpi mentiin yhdellä pysähdyksellä ja iltapäivällä olimme jo Puolan rajalla. Puolasta Liettuaan ajaville oli tien tukkeena ojaan ajanut rekka, jolla siis perä ja keula osoittivat samaan suuntaan. Eesti, Latvia ja Liettua E67- tietä ajaen, yhtä puuduttavia kaikki. Puolassa maisema muuttui vähän mielenkiintoisemmaksi.

klo 16 aikoihin saavuimme ensimmäiseen majapaikkaamme, Jasionowy Gaj, booking.comin kautta varattu yöpyminen neljälle. Hintaa yöpymisellä oli 43 euroa ja muiden matkaajien kommenteissa paikkaa suositeltiin, koska siellä on kiva koira ja ystävällinen isäntä. Vähän jännitti millaisen majoituksen voi saada 43 eurolla.. Paikka oli mukava ja isäntä ystävällinen, koiria oli kolme. Sijainti E67 tien varrella, erittäin siisti ja hinta oli todellakin edullinen. Iltaa kävimme istumassa lähellä olevassa rekkamiesten taukopaikassa. Asiointikieli oli tässä paikassa puola ja ehkä saksa, englanniksi oli ihan turha yrittää. Puolan kieli on mielenkiintoinen, siitähän ei ymmärrä mitään. image.jpg

Torstaina aamulla lähdimme 8 aikoihin Suwalkista tietä nro 653 kohti Gdanskia (postauksen lopuksi ajoreittimme -kartta). Edellisen päivän rekkajonossa ajamisen jälkeen Suwalkista Oleckoon maalaismaisemareitti oli oikein hyvä valinta. Oleckosta jatkoimme tietä nro 655 kohti Gizyckoa, matkavauhti hidastui, koska tie kulki niin monen kylän läpi.Gizyckosta lähdimme kohti Oltzynia, navigaattori ehdotti pikkuteitä kulkemista ja reittiä Gdanskiin Dopre Miaston kautta -olisi kannattanut uskoa. Päätimme kuitenkin edetä karttakirjan mukaan isompaa tietä. Valinta olisi varmaan ollut ihan hyvä -ilman tietöitä! Oltzynissa ajelimme mateluvauhtia erilaisia kiertoteitä samat ruuhkat ja tietyöt uudestaan myös Gdanskia lähestyttäessä. Ruuhkassa istuessa välillä jo jännitti ehdimmekö illan peliin. Ergo Areenalla Suomi-Eesti klo 17.30. Majoittuakin piti ennen peliä. Gdanskin majoitus myös booking.comista, asunto 4:lle vanhasta kaupungista. Hieno asunto ja huippusijainti. Bonuksena vielä 24/7 alakerran aulassa päivystänyt "aulaemäntä". Suomen ja Puolan lentopallojoukkueet majailivat parin korttelin päässä.image.jpgimage.jpg

Ergo-Areenalle oli asunnolta matkaa noin 10 km, kävimme katsomassa Suomen pelit Viroa ja Serbiaa vastaan. Puola-peliin emme lippuja onnistuneet ostamaan, joten sen pelin katsoimme kaupungilla.. Illan ruokapaikka valikoitui sen mukaan missä näytettiin lentopalloa -Jack Daniels Bar! 

image.jpg

Nähtävyyksiä ja historiaa

Gdansk osoittaui mukavaksi kaupungiksi, kävelymatkan säteellä asunnostamme oli paljon nähtävää; vanhan kaupungin läpi kulkeva Kuninkaantie, Neptun suihkulähde ja Pyhän Marian kirkko. Iltaelämä oli myös Dluga-kadun ja Dlugi-aukion ympärillä.image.jpg

image.jpgimage.jpg Palaan Puolan synkästä historiasta tutustuimme Stutthofissa (Szutowo), jonne ajelimme sunnuntaina aamupäivällä. Hiljaiseksi veti.

Stutthofofin keskitysleirimuseo  on noin 35 km päässä Gdanskista. Stutthof oli ensimmäinen Saksan ulkopuolelle perustettu keskitysleiri Puolassa, joka toimi myös tuhoamisleirinä 1944, kun Stutthof valittiin mukaan natsien lopulliseen ratkaisuun”juutalaisongelmassa” ja sinne rakennettiin kaasukammio sekä krematorio. Leirin olemassaoloaikana sen pääportista kulki sisään 110 000 vankia, joista 85 000 menehtyivät holokaustin uhreina. Stutthofilla oli noin 40 alaleiriä, ja yhteensä laskettuna kaikilla leireillä oli noin 110 000 vankia 25 eri maasta, myös Suomesta. image.jpg

Toinen pala historiaa on Gdanskin telakan portti numero 2 ja vuoden 1970 mellakoissa kuolleiden telakkatyöntekijöiden muistomerkki. Vuoden 1970 tapahtumat johtivat ammattiyhdistysliike solidaarisuuden syntyyn 1980. 

Telakan portti oli tapahtumien keskipiste ja sitä näytettiin jokaisessa Puolan tapahtumia käsittelevässä uutisessa 80-luvulla, jolloin telakan työläiset sähkömies Lech Walesan johdolla nousivat vastarintaan vallitsevaa järjestelmää vastaan.

image.jpgimage.jpg

Gdyniassa ja Sopotissa olivat vielä sarvijaakot, Tamperelaisittain rollikat, liikenteessä. Viimeinen rollikka oli Tampereella ajossa vuoteen 1976, nyt se taitaa levätä Vapriikissa.

image.jpg

Ostoksilla

Kauppakeskus Madison oli kävelymatkan päässä asunnoltamme. New Yorker, Peek & Cloppenburg ja liuta muita kauppoja. Lisäksi apteekki, ruokakauppa ja ravintoloita. Perheen nuoriso viihtyi. Isompi ostoskeskus Galeria Baltycka oli keskustan ulkopuolella, täällä kävimme pariin kertaan. Baltyckassa sama setti liikkeitä kuin Madisonissa ja lisäksi muita mm. Bershka ja Sinsay. Baltyckasta ostin syksyn treenimotivaation kasvattamiseksi ihanan Minni Hiiri-kassin. Samassa kuvassa Sannin Baltycka löytö, avaimenperä. Tämä täytyy kotona pitää kissoilta piilossa!image.jpg

Ruoka

Puolalaiseen keittiöön emme tällä reissulla tutustuneet. Aamupalan teimme itse. Lounaaksi söimme reissun päällä ihan mitä sattuu, Gdanskissa yleensä jotain pikaruokaa puolaa puhuvalta tarjoilijalta tilattuna.. Päivän pääruuan söimme vaihtelevasti eri paikoissa vanhassa kaupungissa. Hintataso oli Suomen vastaavaa edullisempi.image.jpgimage.jpgimage.jpg

Kotimatka

Kotimatkalle starttasimme aikaisin tiistai-aamuna. Tarkoitus oli ajaa pohjoisempaa reittiä kuin tullessa, lähempänä Kalingradin rajaa. Ajatus oli myös Liettuassa ajaa Siauliain kautta nähdäksemme ristien peittämän Kryziu Kalnas-kukkulan. Puolan teitä ajellessa ajatukset muuttuivat (tietöitä, huonokuntoisia pikkuteitä, ..) ja palasimme Gizyckossa tulomatkan reitille. Ennen Latvian rajaa pysähdyimme rekkakuskien taukopaikalle syömään ja tuhlaamaan viimeiset zlotyt. Tämän kokemuksen olis voinut jättää väliin. Söimme rasvaiset makkarat ja otimme hampurilaiset mukaan..heitimme ne roskiin seuraavalla pysähdyspaikalla. Illan pimetessä saavuimme Saulkrastiin, jossa matkan viimeinen yöpyminen: Hotelli Gãles, pieni ja siisti, omakotitaloalueelle perustettu hotelli. Taisimme olla ainoat asiakkaat. Umpiväsyneenä pitkän päivän päätteksi nukkumaan.

Aamupalan jälkeen kohti seuraavaa etappia. Pysähdyimme Suomalaisten uudessa matkailukohteessa, Latvian Super Alkossa. Tallinassa meillä oli 4 tuntia aikaa ennen satamaan/lähtöselvitykseen ajoa. Adidas outlet, Karnaluks ja Rottermann City sovittiin pysähdyspaikoiksi. Kaikki varmaan arvaavat, että Karnaluksiin (lanka- ja kangaskauppa) halusin vain minä. Kaikista pysähdyspaikoista lähdimme jonkinlaisen ostospussukan kanssa pois.

Ajoimme klo 18.00 Tallinnasta lähtevä Viking XPRSiin, eli sama laiva kuin tullessa. Laivalla yritimme katsoa Suomi - Bulgaria jatkolohkon peliä läppäriltä, ipadista ja puhelimesta.. Ei onnistunut laivan wi-fillä eikä matkan ajaksi otetulla surffailuliittymällä.  Yle Areena toimi jotenkin kun pääsimme Suomen vesille. Tosin peli oli surkea esitys, passari Tervaportin sanoin "it went to shit". 

Kotona olimme  puolen yön aikaan. Takana reilu viikko (22.-30.8.)ja 2772 kilometriä. Koko päivän autossa istumisessa ei ole mitään mieltä, ainakaan lomalla. Saman reissun voisi toki tehdä uudestaan, mutta enintään 300 km/päivä matkustamista. Kartasta näkyy ajoreittimme Gdanskiin ja takaisin, lisäksi Gdanskin ulkopuolelle tehdyt pikku reissut (Gdynia, Sopot, Stutthof).image.jpg

tiistai, 25. heinäkuu 2017

Mökkitie

Viimeinen kesälomaviikkoni ja Ollin toistaiseksi ainoa lomaviikko mökkeiltiin  Vaskuulla 16.- 22.7. (su-la). Vähän oli ohjelmaa jo ennen Vaskuun viikkoa ; torstaina Komediateatterissa "Kaasua Komissario Palmu", perjantaina Pälkäneelle ja sieltä lauantaina Valkeakoskelle Apian kesäteatteriin katsomaan Baddingin "Paratiisi". Sunnuntaina juhlimme vaarin 85-synttäreitä Toijalassa hyvän ruuan ja perinteisen mölkkykisan merkeissä. Sunnuntai iltana pakkasimme kissat, koirat ja tavarat kahteen autoon ja karavaani lähti kohti Vaskuuta. Perinteisesti Elon kotipizzan kautta.image.jpg

Maanantaille luvattiin vesisadetta ja suuntasimmekin perinteiselle "Veljekset Keskinen-ostosmatkalle". Onhan se melkoinen laitos, vuosi vuodelta isompi. Tällä kertaa mukaan lähti kynsilakkoja, huulipunia, kuulokkeet, uistimia,..mitä vaan. Mitään ei taaskaan löydetty ja ostettu, silti 250 euroa köyhempinä jätimme ostosparatiisiin.

Tiistaina lenkkeilimme Ollin ja koirien kanssa järven toisella puolella. Kävelimme mökiltä Virtain suuntaan ja lähdimme Koivistontien kautta Ilvesniementielle, jota talsimme (sininen reitti) kuvassa näkyvän kukkasen kohdalle. Sportstracker näytti tässä kohtaa n. 6 km ja soitimme Antin hakemaan meidät. Koko järven kierros on n. 13 km ja sen teemme ensi kesänä. 6 km kohdalla tie muuttui soratiestä metsätieksi, mutta kartan mukaan metsätietä olisi päässyt Ruokkeentien kautta Vaskuuntielle.

image.jpg

Keskiviikolle sääennuste lupasi sadetta ja kylmää.. siis samaa kuin maanantaina ja tiistaina. Starttasimme päivällä kohti Peräseinäjokea, tarkoituksena oli matkalla käydä Sammatilla juuria etsimässä.. Eli paikalla, jossa oli Senjan ja Viljon talo joskus muinoin. Nevalantieltä tuo paikka löytyi. Asuinrakennus on palanut 70- luvulla, piharakennukset olivat vielä jäljellä. Nevalantieltä ajoimme Kalakoskelle katsomaan taloa, jonne Senja ja Viljo täältä muuttivat. Kujalan Sylvin ja Väinön taloa yritimme myös tiirailla, mutta pellon tilalle oli kasvanut metsä ja taloa ei tielle enää näkynyt. 

Peräseinäjoelta ei oikein ruokapaikkaa löytynyt, paikallinen Perätupa-niminen paikka oli enemmän keskittynyt juomatarjoiluun. Hautausmaalla käynnin jälkeen ajelimme Jalasjärven ABC:lle syömään. Vatsat täynnä lähdimme ajelemaan jälleen kohti Keskisen ostosparatiisia. Peräseinäjoella pysähdyimme vielä Ville Ritolan patsaalla. Kuvassa kulttuuria: Versailles 2015 ja Peräseinäjoki 2017.image.jpg

Tuurista ostimme lisää kynsilakkoja, huulipunia,uistimia ja kuulokkeet..ja jatkoimme matkaa Peränteelle Pirkon ja Sepon mökille. Edellisen kerran olemme käyneet Antin ollessa pikkupoika, vuotta ei muista kukaan. Vaskuun mökkikirjan mukaan vuonna 2001 olemme poikenneet pihassa, mutta isäntäväki ei ollut paikalla. Tällä kertaa olivat paikalla ja vietimme mukavan illan. Olihan se mökkikin ympäristöineen vähän muuttunut vuosien varrella. Hieno paikka. Jossain välillä Peränne Vaskuu (Virtain Ohtola) oli kallioleikkauksessa asevelihengen muistomerkki.image.jpg

Loppuviikon Olli ja Antti kalastivat epätoivoisesti..sateessa, paisteessa, tuulessa, tyynessä, pimeässä ja valoisassa. Tällä reissulla ei kalaa syöty. Perjantaina kelit paranivat ja istuimme iltaa ja grillailimme rannan grillikatoksessa.image.jpgimage.jpg