Mennäänkö Saariselälle vai ajellaanko Kilpisjärvelle ja huiputetaan Saana? Tällaisia pohdintoja meillä oli vielä ennen juhannuksena alkanutta kesälomaa. Pari päivää ennen loman alkua päätimme, että määränpää onkin Maarianhamina. Mennään saariston kautta parilla yöpymisellä ja Viking Linella takaisin. Kesäkuun viimeisen päivän aamuna pakkasimme auton ja suuntasimme Helsingin kautta kohti Saariston Rengastietä.

Helsingin kautta siksi, että Unescon maailmanperintökohteiden listaltamme oli vielä Suomenlinna rastittamatta. Ajoimme auton parkkiin yöpaikaksi valitun Grand Hotel Marinan eteen ja tallustelimme kohti Kauppatorin laiturista lähtevää laivaa.

Parin tunnin patikointi ristiin rastiin ympäri saarta keskipäivän helteessä ja suunta kohti hotellia. Edellisen kerran olen Suomenlinnassa käynyt Metsäkylän ala-asteen luokkaretkellä vuonna 1987 eli aikana ennen maailmanperintöluetteloon liittämistä (1991). Vielä puuttuu Unescon kotimaisista kohteistamme Struven ketjun pisteitä.

Illan ohjelmassa oli kieltolakiristeily ja illallinen. Pari tuntia paatilla Helsingin edustalla ja hyvää ruokaa. Vähän enemmän reitin esittelyä olisin toivonut. Nauhalta tullut tarina oli toki mielenkiintoinen, mutta olisi ollut kiva jos sen olisi jotenkin voinut sitoa reitin varren näkymiin.

Perjantaina kävelimme aamupalan jälkeen tutustumassa kirjastorakennus Oodiin.  Aamukävelyn jälkeen auton reitti kohti Kustavia, yövyimme Vuosnaisten Meriaseman vaatimattomassa aitassa. 

Meriaseman mökin terassi ja "luvattu maa"

Matkalukemisena minulla oli Barak Obaman luvattu maa, Ollilla menossa Åsa Larssonia. Yö oli kauniista paikasta huolimatta kaamea, aittamme oli niin kuuma ettei nukkumisesta tullut oikein mitään. 

Meriaseman mökki/aitta

Aamulla alkoi matkan saaristo-osuus; ensin pari lauttamatkaa Åsnäs-Åva ja Torsholma-Kumlinge, joiden välissä vähän ajelua ja yöksi mökkiin Kumlingeen. Ensimmäiselle lautalle oli vähän tunkua, autot ajettiinkin aika tiiviisti ihan vieriviereen. Matkan aikana opiskeltiin mersun käsikirjasta miten hälyttimet otetaan pois päältä..

Kumlinge on 370 asukkaallaan yksi Suomen pienimmistä kunnista. Pääelinkeinona maanviljely ja kalastus. Saarella huokui rauha, tuntui jopa että aika oli pysähtynyt. Kumlingen kunnan sivujen mukaan 1300 luvulta peräisin oleva, Pyhälle Annalle pyhitetty,kirkko on ehdottomasti nähtävä. Toisella sivustolla kerrottiin 1937 Tukholman ja Helsingin välisiä lentoja johdattamaan rakennetusta lentomajakasta. Lisäksi Kumlingessa on Ahvenanmaan saariston ainoa apteekki. Näiden lisäksi kävimme katsomassa miltä näyttää Kumlingen lentokenttä. Ruokailumahdollisuudet saarella oli aika vähäiset. Iltapalaksi grillasimme majapaikkamme grillialueella makkaraa ja aamiaisen söimme Kumlinge Stugorin Restaurang Kastörenissä. Aamupäivällä jatkoimme matkaa kohti Hummelvikia ja sieltä Maarianhaminaan.

Kumlingen kirkko

Viime tipan matkavarauksissa joutuu vähän joustamaan ja valinnanvaraa ei ainakaan lomasesongin aikana ole. Valitsimme superkalliista ja edullisesta vaihtoehdosta sen edullisen. Se oli kelvollinen, mutta ei kyllä yhtään enempää. Tosin tarkoitus olikin majapaikassa ainoastaan yöpyä ei viettää aikaa. Aiemmalla Maarianhaminan reissulla, 20 vuotta sitten, vierailimme museolaiva Pommernilla ja pienessä tivolissa sataman lähellä. Tällä kertaa suuntasimme saaren länsiosaan Eckeröhön katsomaan miltä näyttää Eurooppalaisen matkasivuston yhdeksi maanosamme piilossa olevaksi matkailuhelmeksi nimeämä Degersandin hiekkaranta.

Degersand

Rantahan oli tosi hieno ja siellä menikin aamupäivä leppoisasti viltillä lojuessa ja kirjaa lukiessa. Toisena kohteenamme oli Stallhagenin panimo. Matkalla panimolle pysähdyimme Finströmin kirkkomaalle etsimaan Tampereen Tuomikirkon arkkitehdin Lars Soncin hautaa. Finströmin kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko

Stallhagen, panimoravintola ja myymälä (ylempi kuva)

Kahden Maarianhaminassa vietetyn yön jälkeen ajoimme auton laivaan ja lähdimme kotia kohti. Tältä roadtripiltä jäivät mieleen helteiset kesäpäivät, kauniit maisemat ja leppoisat päiväretket.