junareitti: München-Berchtesgaden-Salzburg-Chur-Tirano-Lecco-Milano-Verona.

Burmesterhaus, asuntomme ylimmässä kerroksessa upeilla alppinäkymillä.

Näkymä Burmesterhausin yläkerran ikkunasta kylälle päin.

Königssee ja Obersee 

Ja siitä se sitten lähti. Tiistai aamuna söimme  verkkaisen aamupalan ja lähdimme kävellen kohti Königssee-järveä. Kävelyreitti kulki rautatieaseman jälkeen maalaismaisemassa pitkin joen vartta. Königsseen rannan tuntumassa oli isot parkkipaikat ja jonkinlainen rykelmä ravintoloita ja matkamuistokojuja. Ostoskadun päästä löytyivät venelaiturit ja lipunmyynti. Ostimme liput järviristeilylle ja ahtauduimme täpötäyteen veneeseen, minkähänlainen tungos täällä on kovimman sesongin aikana. Ihmispaljouden tuoma ahdistus häipyi hetkessä kun vene lipui hiljalleen korkeiden vuorten ympäröimässä kimaltelevassa vedessä. Matkan edetessä opas puhuu taukoamatta, kertoo varmaankin järvestä ja ympäröivistä vuorista ja ties mistä. Ainakin osoittelee vuorotelleen veteen ja vuorille. Kaikki tarinointi vain saksaksi eli ei käsitystä mitä kerrottiin. Puheen päätteeksi opas kaivoi jostakin torven ja soitteli kauniita sävelmiä. Hetken hiljaisuuden jälkeen vuoret vastasivat, soitto soi kaikuna takaisin. 

Menomatkalla vene pysähtyi apostoli Bartolomeuksen kappelilla.  St. Bartolomeukselta lähtee eripituisia ja - tasoisia patikkapolkuja ympäristöön. Me kuljeskelimme kappelin nurkilla maisemia ihaillen ja jatkoimme hetken päästä venematkaa kohti päätepysäkkiä, Saletia. Nousimme veneestä jä lähdimme muiden perässä polkua pitkin kohti Oberseeta. Königssee oli huikean kaunis jyrkkine seinämineen ja vesiputouksineen, mutta pikkujärvi Obersee mykisti kauneudellaan. Vihreänä kimalteleva järven pinta heijasteli ympäröiviä lumihuippuisia vuoria ja kauniin sinitaivaan, kuin satukirjan sivuilta. Oberseeltakin näytti lähtevän eritasoisia vaellusreittejä ympäristöön, me kävelimme järven rantaa kiemurtelevaa polkua vastarannalla olevaan Fischukelalm kuppilaan. Kuppilan terassilla nautittujen oluiden jälkeen paluu venerantaan ja takaisin lähtölaituriin.

Paluumatkan Königsseen parkkipaikalta tulimme bussilla. Kävelykilometrejä tälle päivälle kertyi 18. 

venelaituri ja Königssee risteilylle lähdössä oleva vene. Määränpää on Salet, matkalla vene pysähtyy menen tullen  St. Bartolomeuksessa.

Obersee järvi ja vastarannalla pienenä pisteenä näkyy Fischukelalm​ kuppila.St. Bartolomeus on roomalaiskatolinen pyhiinvaelluskirkko. Se on nimetty alppiviljelijöiden ja meijerimiesten suojelija, apostoli Pyhän Bartolomeuksen mukaan.

Kehlsteinhaus
Keskiviikkona oli vuorossa Kehlsteinhaus, Kotkanpesä. Bussien lähtöpaikalle asti pääsee omalla autolla, bussilla, kävellen tai jollain muulla kulkupelillä. Loppumatkan vaihtoehtoina on bussikyyti tai vaihtoehtoisesti voi valita noin kahden tunnin mittaisen kävelyreitin. Oma matkamme bussien lähtöpaikalle oli yhdistelmä köysirataa ja patikointia. Obersalzbergsbahn Cablecar vei meidät rinnettä ylös, puolessa välissä matkaa piti omatoimisesti vaihtaa hissikopasta toiseen ja matka jatkui polvet tutisten tehdyn vaihto-operaation jälkeen. Pääteasemalta kävelimme noin puoli tuntia ja olimme ylös Kotkanpesälle menevien bussien lähtöpaikalla. Bussikyyti ylös hissitunnelin suulle jyrkkää ja mutkikasta vuoristotietä tarjoili meille mahtavia maisemia pitkin matkaa. 

Historiallinen, 1949 rakennettu, köysirata oli melkoinen elämys korkeanpaikankammoisille. Tässä lähtötunnelmissa. Yläasema on noin 1000 metrin korkeudessa ja sieltä lähtee opastettuja vaellusreittejä eri suuntiin. ​Berchtesgadenin kävelyreitit ovat selkeästi opastettuja, matka määränpäähän kerrotaan ajassa ei etäisyyksinä.

Bussikyyti tuo kävijät hissitunnelin sisäänkäynnin luokse.. Marmorinen,124 metrin pituinen tunneli päättyy pyöreään odotushuoneeseen. Ylös vievä hissi on pramea; kuparia ja peilejä. Hississä oli kuvaaminen kielletty, tosin suuri osa kävijöistä ei näyttänyt kieltoa noudattavan.

Näkymä Kotkanpesältä, kaukana alhaalla näkyy edellisen päivän retkikohteemme Königssee.

Tunturisusi blogista löytyy infoa ja yksityiskohtia Kotkanpesän rakentamisesta.

Kahvilan terassilla nautittujen jätskiannosten ja maisemien ihailun jälkeen bussikyyti toi meidät takaisin alas vuorelta parkkipaikalle. Päivä oli helteinen, joten päädyimme linja-autokyydillä "kotimatkalle" Berchtesgadeniin ja Burmesterhausiin.

Hintersee ja Wimbachklamm

Bussi 846 oli jo rautatieaseman pysäkiltä lähtiessä täynnä. Suurimmalla osalla matkustajia oli reppu ja vesipullo ja he jäivät bussista Wimbachklammin pysäkillä. Me jatkoimme vielä eteenpäin, Hinterseelle. Hinterseen vesi on  muiden alppijärvien tapaan smaragdinvihreää. Järven ympäri kiertää helppolukuinen reitti, siellä täällä on penkkejä levähtämistä ja maisemien ihailua varten. Hintersee on innoittanut monia taiteilijoita vuosikymmenten aikana. Taiteilijoista ja heidän teoksistaan löytyi pieniä opastauluja reitin varrelta. Täältäkin lähtee eripituisia patikointireittejä ympäristöön, me tyydyimme leppoisaan kävelyyn järven ympäri.

Paluumatkalle lähdimme linja-autolla. Muutaman pysäkin jälkeen päätimmekin kävellä, jäimme kyydistä ja lähdimme seurailemaan Wimbachklammin opasteita.

Itse Wimbachklamin rotkoreitti on melko lyhyt, mutta sitäkin upeampi. Reittiä kuljetaan pitkin puusiltoja, vettä valuu pieninä ja vähän suurempina puroina alas kallioseinämiä. Rotkon kosteudessa viihtyvät kasvit peittävät seinämiä ja kaikkialla on vihreän eri sävyjä. Vettä roiskahtelee aika ajoin kulkijan niskaan. Meidän lisäksemme rotkoreitillä oli vain muutamia muitakin turisteja yhtä aikaa,joten saimme rauhassa nauttia veden kohinasta ja kiireettömästä tunnelmasta. 

Wimbachklammilta jatkoimme kävellen kohti Berchtesgadenia. Opasteet täälläkin selkeitä ja patikointireittejä riittää. Askeleita tälle päivälle 31115.

Perjantaina suolakaivos ja pyykkipäivä

Berchtesgadenin suolakaivos on Saksan vanhin aktiivinen suolakaivos. Suolaa on louhittu alppien syvyyksissä yli 500 vuoden ajan. ​Suolakaivoksen omilla sivuilla kerrotaan kaivoksen historiaa ja sieltä löytyy myös kierroksen reittikartta. Ostimme liput perjantai iltapäivälle, aamupäivän käytimme pyykinpesuun paikallisessa itsepalvelupesulassa.

Kaivoskierros alkoi pukeutumisella paksuihin sinisiin haalareihin. Haalarikansa ohjattiin junan kyytiin, joka kuljetti ryhmän tunneleita pitkin kävelyosuuden alkuun. Tunnelikierrokseen sisältyi pari mäenlaskua ja kaivoksen järvi ylitettiin lautalla.​Itsepalvelupesula Berchtesgadenissa
 

Salzburg
Lauantaina matkamme jatkui Salzburgiin. Kätevin kulkuväline siirtymiseen oli Berchtesgadenin rautatieaseman pysäkiltä lähtevä bussi, puolessa tunnissa olimme Salzburgin rautatieasemalla.
Yhden yön mittaisen vierailun tutustumiskohteiksi kaupungin nähtävyyksistä poimimme Mirabell palatsin ja Mozartin. Majapaikan olin valinnut kriteerillä "lähellä rautatieasemaa". Hotelli oli lähellä asemaa ja riittävän siisti, siinä ne meriitit olivatkin. Aseman seutu ei ole kauneinta osaa Salzburgista. Majoittumisen ja lounaan jälkeen suunnistimme vanhaan kaupunkiin katsomaan kävelykatu Getreidegassanilla sijaitsevaa Mozartin synnyinkotia. Vastapäisessä turistikaupasta eväiksi ostettuja Mozartin kuulia mutustellen  jatkoimme matkaa Mirabell palatsille. 1600 luvulta peräisin oleva geometrinen puutarha ja lukuisat patsaat  olivat upea näky kesäillan auringon paisteessa.

Olimme ostaneet liput illan Mozart konserttiin, samalla pääsimme tutustumaan palatsin sisätiloihin. Hienoltahan se soitto kuulosti Marmorisalin juhlavilla jakkaroilla istuen.  

Mozartkugel. Kondiittori Paul Fürst keksi nämä Salzburgin kuuluisat herkut vuonna 1890. Aidot kuulat tunnistaa hopeanvärisestä kääreestä ja pyöreästä muodosta. Teollisesti valmistetuissa kuulissa on kullanvärinen kääre ja yksi sivu litistetty.

Mirabell palatsi, pieni osa  barokkipuutarhaa ja Pegasos patsas. 

Chur
Sunnuntai oli matkapäivä. Junailimme Salzburgista  yhdellä junanvaihdolla Churiin, Berninan lähtöpisteeseen.

Chur on Sveitsin vanhin kaupunki yli 5000 vuoden asutushistoriallaan ja Churin vanhaa kaupunkia pidetään yhtenä maan parhaiten säilyneistä vanhoista kaupungeista. Hotellimme oli aivan vanhan kaupungin sydämessä. Iltakävelyn verran tutustuimme hotellin ympäristöön ja lähinähtävyyksiin. Iltapalaksi nautimme Sveitsiläisten keksintöä, juustofondueta. Fonduella ei ole keksijää, mutta jäljet johtavat sveitsiläisiin alppikyliin. Vanhin tunnettu fondue-resepti on zürichilaisessä keittokirjassa vuodelta 1699.

Julkisuuteen nykyinen, moderni, fondue eli viinissä sulatettu juusto ilmestyi 1870-luvulla ja se nousi heti epävirallisen kansalliherkun asemaan. Fonduemme tarjoiltiin yksinkertaisten lisukkeiden vaaleiden leipäpalojen ja kuorineen keitettyjen perunoiden kanssa.

Bernina Express

​Bernina Express on sveitsiläinen junareitti, joka kulkee Alpeilla Churista, Davosista ja St. Moritzista Italian Tiranoon. Suurin osa reitistä on Unescon maailmanperinökohdetta. Saman reitin pääsee toki paikallisjunillakin, mutta me halusimme ehdottomasti tehdä matkan Alppien yli Bernina Expressillä. Olin varannut meille ikkunapaikat aamulla lähtevään junaan jo hyvissä ajoin talvella.

Berninan reitti oli huikea; lumihuippuisia vuoria, siltoja ja tunneleita. Lähtöpiste Chur sijaitsee 584 metriä merenpinnan yläpuolella. Bernina Expressin korkein kohta on Berninan solassa 2253 metrin korkeudessa sijaitseva Ospizio Bernina.

Korkeimillaan rata kulkee puurajan yläpuolella ja ohitamme Lago Biancon, valkoisen järven. Maisema on karu ja kaunis.

Juna pysähtyy Alp Grümin asemalla 2091 metrin korkeudessa noin vartiksi. Pieni jaloittelu, maisemien ihailu ja pakolliset selfiet. Pysähdyksen jälkeen onkin pelkkää alamäkeä, loppupäässä reittiä rata kulkee enää 430 metrin korkeudessa. Italian raja ylitetään muutama kilometri ennen pääteasemaa, Tiranoa. Lago Bianco

Alp Grümin aseman kyltti.

Tiranoon tutustuimme lähellä asemaa olevan ravintolan verran. Pizzan ja oluen jälkeen matka jatkui bussi-juna yhdistelmällä kohti Leccoa ja Comojärveä.

Comojärvi
Käynti Comojärvellä on ollut pitkään ajatuksissa ja nyt se osui luontevasti reitille. Kahdeksi yöksi asetuimme junantuomina Rantakaupunki Leccoon. Lecco on hyvien junayhteyksien varrella noin 50000 asukkaan kaupunki Comojärven oikeanpuoleisessa sakarassa (koilliskulma). Milanoon täältä on noin 50 kilometriä.Lecco

"Pohjois-Italian Como on maan hehkutetuin järvi ja Bellagio sen kuuluisin kylä" oli jonkun lehtijutun otsikko. Bellagiota kutsutaan myös Comojärven helmeksi ja sinne on kuulema parasta saapua lautalla. Näin tehtiinkin, ensin junalla Leccosta Varenneen ja sieltä lautalta Bellagioon. Kylän keskusta on pieni ja sinne noustaan rannalta jyrkkiä ja kapeita mukulakivikujia. Pääkatu Via Garibaldi on vähän autoa leveämpi väylä. Pieniä kauppoja ja kahviloita, erivärisiä vanhoja rakennuksia ja kiireetöntä kuljeskelua. Tämä on oikein hyvä paikka olla tekemättä mitään. Tosin Berchtesgadenin rauhasta ei Comolla ollut tietoakaan, tungosta riittää jo kesäkuun alkupuolella. 
Bellagio, kapeat jyrkät mukulakivikujat vievät rannalta pääkadulle.

Paluumatkalla Bellagiosta Lecoon pysähdyimme Varenneen. Lounas pitkällä kaavalla Hotel du Lacin terassilla comojärveä tuijotellen.

Munchen
Torstai oli matkapäivä, siirryimme Leccosta Milanon ja Veronan kautta Müncheniin. Yöpyminen päärautatieaseman lähellä olevassa hotellissa ei ollut kaksinen. Huoneeseen oli korjaustöiden jäljiltä jäänyt suojapaperi eteisen lattiaan ja kaikesta päätellen olivat työtään jatkamassa seuraavanakin päivänä. Remonttiryhmä kolisteli aamulla aikaisin omilla avaimillaan huoneeseemme. Lähetettiin aika nopsaan takaisin käytävään.

Jätimme rinkat läheisen ravintolan varastoon säilöön(bagbnb) ja lähdimme tutustumaan Münchenin nähtävyyksiin. Listallamme oli Olympia puisto ja stadion, Hofbräuhaus ja Marienplatz.

Oluttupa Hofbräuhausissa söimme makkaraa ja muussia, joimme olutta ja kuuntelimme torvisottoa.

Vuoden 1972 olympialaisiin rakennettu Olympiapuisto ja stadion ovat näkemisen arvoisia kohteita. Stadionilta purettiin edellisen illan konsertin rakenteita, silti juhlavan näköistä. Yritimme arvailla missä kohtaa rataa Lasse Viren kaatui 1972 kisoissa. 
 

Viimeiseksi yöksi siirryimme hotelliin lentokentän lähelle ja Airbalticin aamulennolla Pirkkalaan. Illalla Munchenin saavutti koko yön kestänyt raju ukonilma, joka sotki junaliikennettä ainakin meidän vuorokautta aiemmin kulkemallamme reitillä.

Olympiastadion

• Berchtesgaden, Burmesterhaus 12.-17.6, 495 eur
• Salzburg, 17.-18.6. Harry's XL Hotel, 112 eur
• Chur, 18.-19.6. Hotel Franziskaner, 114 eur
• Lecco, 19-21.6. Hotel Albertin, 330 eur
• Munchen, 21.-22.6. Drei Loewen, 111,78 eur ja 22.-23.6. Prizeotel Munich AirPort 64;35 eur.